keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Aura-lehdessä 28.10.1888

"Tavallisessa piipussa poltteli hän intialaisen hampun
(cannabis indica) kukkia ja pitkitti polttamistaan sittenkin,
waikka sauhu maistui sangen katkeralta, kunnes hän tunsi
ääretöntä hywinwointia. Silloin hän laski pois piipun.
Muutaman minuutin kuluttua tunsi hän itsensä ikäänkuin
monistuneeksi. Hän tiesi nimittäin todellisen tilansa,
että hän makasi pitkänään majassa, kello 10 illalla,
hän tiesi että hän oli polttanut hashishia. Hänen toinen
minänsä oleskeli suurenlaisessa rakennuksessa, joka oli
rakennettu kullasta ynnä jalokiwistä ja walaistu kirkkaalla,
mutta miedolla walolla; tuo kaikki oli niin suloista, ettei
kuwituswoima woi sitä käsittää. Hän oli äärettömän iloinen
ja luuli olevansa taiwaassa. Kaksinaisena oleminen häwisi
yhtäkkiä, mutta palasi heti muutaman minuutin periistä.
Hänen todellinen ihmisensä joutui kauttaaltaansa suonenwedon
waltaan, jonka hän hawaitsi helpottaman ja taas uudistuman
samassa tahdissa kuin hänen akkunansa alla rääkättäwäin hanhien
kirkuna. Hänen toinen minänsä oli kuin joku ilmesoitin, josta
helähteli mitä suloisimmat säwelet. Sitten saawutti hänet uni
ja kaikki loppui.



Toinen koe, jonka hän teki kuusi wiikkoa myöhemmin poltellen
kahdesti niin suuren määrän kuin ensimmäisellä kertaa, ja jolloin
hän lyijykynä kädessä istui kirjoituspöytänsä ääressä, merkitäkseen
mieliwaikutteensa paperille, päättyi siten, että hän kadotti
käsityksen ajasta. Hän nousi esim. seisoalleen sulkeaksensa owea,
jolloin hänen mielestään tähän toimitukseen kului miljoonia wuosia;
tahi meni hän hillitsemään kiukkuista koiraa, johonka hän palatessaan
takaisin, luuli tarwinneensa lukemattoman joukon pitkiä ajanjaksoja.
Mutta yhtäkaikki oli awaruus pitänyt ulottuwaisuutensa. Hän tunsi
päässään ajatusten syntymän myrskyn tapaisella nopeudella, tuntien
esiin niin suuressa määrin, että hän niitä merkitäkseen luuli
tarwitsewansa äärettömän joukon kirjoja. Itsensä luuli hän
ei yhdeksi eikä kahdeksi henkilöksi waan yhtä aikaa moneksi eri
paikoissa eläwiksi yksilöiksi, joilla kullakin oli erillainen
toimitus. Hän ei kyennyt merkitsemään ainoatakaan ajatusta, sillä
sen työnsiwät heti uudet ajatukset pois tieltään.
Semmoinen on hashish.

(Ote kirjasta "Unileipää, kuolonvettä, spiidiä - huumeet
Suomessa 1800-1950", Mikko Ylikangas)

Ei kommentteja: